Leirimatkalla poikkesin Karpoa moikkaamassa ja ihana nuorukainen hänestä on tullunna, oikessa koipeliini iässä. Muutoinkin herra vaikuttaa sangen kivalta kaverilta niin fyysisiltä ominaisuuksilttaan kuin myös luonteensa puolesta. Edelleen tykkään että Karpon kotiväki on kiitettävän aktiivisesti Karpon sosiaalistamisen eteen töitä tehneet ja niin se pitääkin, pentuna kun jaksaa viedä ja kuskata niin pääsee niiiiiiiin paljon helpommalla sitten aikusiällä. Good job Jenni & Janne

Piinasta on pakko myös mainita että todellakin ny on löytynyt Piinan mielestä sangen pelottava asia..ja se on...tididiidii..puuhka. Leirillä radan varrelle ilmestyi kammottavan pelottava pahvilaatikko täynnä pelottavia ja epäilyttäviä puuhkia..pikku-Piinan maailmankirjat meinasi mennä ihan sekasin..yhdessä niitä siinä sitten tutkailtiin ja lopulta Piinis otti yhden puuhkapatukan varovasti hampaisiin ja veti sen laatikosta ja haisteli ja lopulta sen sitten tapporavisteli...nooh, eipä siinä auttanu muuta kun mamman kaivaa kuveta kun oli lelu tapettuna. Jälkikäteen naureskelin että niin se koira taas koulutti omistajaansa..mamma mä haluun !