Kennelväen suureksi suruksi eteen tuli se päivä kun oli aika luopua rakkaasta lauman jäsenestämme, Viivistä .

Rakkautta on luopua, kun on sen aika.
Se on vaikeaa, tuhansien kyyneleiden taistelu.
Mielettömän ikävän täyttämä hetki
päästää toinen ikiuneen.
Se on se hetki, kun toinen siirtyy edestäsi sydämeesi ja muuttaa muotoaan.
Suru helpottaa, kun on sen aika.
(Tuntematon)

Muistoissamme Viivi, sangen hankala mutta kuitenkin niin rakas, 15.4.00-31.7.09

Mukavammista uutisista vastaa tietenkin Wiima joka voi sangen raskaasti ja nälkäisesti. Ei rouvaa nälässä suinkaan pidetä vaan ruokaa tulee aina kun rouva niin tahtoo, ja rouva kyllä vinkkaa kun se nälkä on, hölmömpikin huomaa kyllä Wimpen vinkit.

ihan kun ruoka haisis..

rankkaa tää orottelu

Wihdoin ja wiimein

Mukavia kuulumisia kuului myös Karpon suunnalta, nuorukainen oli pyörähtänyt matsärissä ollen pentujen viides, ja plussana hyvä käytös *taputtaa* (kuva J. Paalijärvi )